Prs frozen steel oli field tyylinen 22.LR kilpailu Karttulassa Pohjois-Savossa. 9 Rastia ja ampumaetäisyydet olivat 50-250m. Kilpailupaikka oli pellon laidassa metsän reunassa ja maalit olivat sijoitettu pellon reunaan. Hyvää ampumapaikassa oli se, että pellon yli pääsi tuulemaan ja tuuli oli hyvin ennakoitavissa ja havaittavissa. Kilpailussa oli paljon vaihtelevia etäisyyksiä ja kisassa pääsi ampumaan paljon hold over laukauksia sekä pitämään kunnon tuuliennakkoja. Maaleista osa oli isoja ja helppoja ja osa oli taas kovin pieniä ja haastavia, eli kilpailu oli kokonaisuudessaan hyvin monipuolinen. Kaikki rastit oli ammuttavissa one bag menetelmällä ja tripodia ei tarvinnut.
Omalta osalta kilpailu onnistui oikein hyvin. Tulos oli 81/90 ja sillä pääsi 2. sijalle häviten Kulmalan Akille tie braker rastin tuloksella. Sain -4 pistettä tie braker rastin clean suorituksesta, joka pudotti minut samoile pisteille Akin kanssa, koska ammuin 4 osumaa väärästä paikasta. Muuten tulos olisi ollut 85/90. Kolme ohilaukauksista tuli vääristä tuulikorjauksista ensimmäisillä rasteilla ja kaksi viimeistä tuli pieniin maaleihin ammuttaessa väärästä tuulikorjauksesta, kun tuuli muuttui kesken stagen.
Tässä kilpailun matchbook
https://docs.google.com/document/d/11g22PAPm34Hu9yD8mnBuCLlTHxEgblblIS3zgluyldQ/edit?usp=sharing
PRS rassi 22LR Vol.2 oli lopen 150m ampumaradalla ammuttu 22LR kilpailu. Ampumaetäisyydet olivat 50+100+150. Kilpailussa ammuttiin 9 rastia. Rastit olivat muutoin perus barrikaadirasteja, mutta kaksi rasteista ammuttiin auton päältä/sisältä, mikä teki niistä erityisen hauskoja. Hauskuutta kilpailuun myös toi se, että maalit olivat hassuja eläinhahmoja eikä vain normaaleja pyöreitä peltejä. Ampumapaikalla tuuli takaviistosta, mikä aikaansai sen että sai pitää taas kivasti tuulikorjauksia.
Omalta osaltani kilpailu meni hiukan penkin alle. Kilpailupäivä alkoi sillä että auto hajosi, ja meillä oli todellinen taistelu ja ongelmanratkaisu, että ylipäätään pääsimme kilpailupaikalle. Tämän jälkeen sitten toimin yhden porukan ro:na eli kädet olivat täynnä, ampumarata vieras ja omat paskat aivan levällään. Keskittyminen oli huonoa, jota hyvin kuvastaa se, että ammuin perus skills stagelta 5/10, joka on aivan pohjanoteeraus. Näitä sattuu. Tässä oppina tuli korostetusti se, että mikäli haluaa kilpailussa onnistua, niin kannattaa olla ajoissa paikalla ja valmistella omat asiansa niin että kun ruvetaan ampumaan, pystyy keskittymään vain ampumiseen. Sijoitus oli 4.
Komas kilpailu tänä vuonna oli satakuntacup 1. osakilpailu. Amet 100m + 115m + 185m + 200m. Tässä kilpailussa maalit olivat kaikki suhteellisen isoja ja siinä mielessä helppoja ammuttavia. Rastit olivat aivan perus barrikaadiviritelmiä. Osa kuitenkin hiukan väriseviä. Tässä kilpailussa tripodille tuli käyttöä ja ammuin kolmasosan kilpailun rasteista tripodia takatukena hyödyntämällä.
Omalta osaltani kilpailu meni ihan kivasti. Näin spotata omat laukaukset säännöllisesti. Yhden aivohalvausrastin ammuin 5/10 ihan perusrastilta ja aika loppui kesken. Rasti olisi pitänyt miettiä ennen ampumista paremmin ja kun rasti alkoi, totesin että taktiikkani oli aivan väärä. Muuten missit tuli tuulenpuuskista niin että näin esimerkiksi spotata ensimmäiset 9 osumaa jotka oli keskellä peltiä ja viimeinen osuma meneekin 0,6 mrad pellistä ohi tuulenpuuskan takia, joka saapui ampumapaikalle parisekunttia laukauksen jälkeen, niin että sen ennakointi oli mahdotonta. Voitto ampui aivan loistavan kilpailun ja vaikka olisin cleanannut tuon oman aivohalvausrastin, niin en olisi voittanut voittoa.
Toinen Satakunta PRS cupin kilpailu noudatti kaavaltaan hyvin paljon ensimmäistä kilpailua. Rastit olivat toki erilaisia, mutta samalla radalla ammuttiin suunnilleen samanlaiseen tuuli-olosuhteeseen. Edellisessä kilpailussa tein päätöksen että seuraavassa kilpailussa en ammu heilureihin vaan varmistan hyvät ampuma-asennot ja tätä lähdin toteuttamaan tässä kilpailussa. Tripodia tuli hyödynnettyä osalla rasteista, joissa sitä ei olisi välttämättä tarvinnut. Sain rakennettua hyvät asennot ja spotattua ne missit mitä tuli ammuttua. Kokonaisuudessaan hyvä kilpailu, noudatin suunnitelmaa ja en ampunut heilureihin.
https://www.youtube.com/watch?v=3qJZjo-P-uo Tässä Saku Salo-Tuiskun video kisoista
Suatto osua oli suomen ensimmäinen kaksipäiväinen pienoiskiväärin prs kilpailu. Kaksi päivää ja 24 stagea. Kilpailu ammuttiin kahdessa eri paikassa. Ensimmäinen oli käytöstä poistettu kivenlouhintapaikka ja toisella paikalla ammuttiin peltoaukealle, sekä soramontulle. Ensimmäisenä päivänä haastetta toi vaihteleva tuuli ja se, että maalien takana ei ollut hiekkapenkkaa eli mikäli meinasi ohi ammuttuja tähystää niin piti koittaa piekkarin paukku nähdä lennosta. Toisena päivänä rastit olivat sinänsä yksinkertaisia mutta ampumamatkat olivat pidempiä ja tuuli avoimella paikalla tuo pienoiskiväärille reilusti haastetta.
Omalta osaltani lähdin tähän kilpailuun samalla asenteella kuin edelliseen, että olin etukäteen päättänyt että en ammu heilureita, vaan otan oman aikani ja ammun pelkästään hyvään tähtäinkuvaan. Tämä näkyi siinä että itselle epätyypilliseen tapaan 4-5 rastilla viimeinen laukaus lähti juuri kellon loppumisen jälkeen ja viimeisiä osumia ei laskettu. Onnistumisia tuli myös siinä, että uskalsin korjata omia tuulikorjauksia tarpeeksi rohkeasti omien havaintojen perusteella kesken stagen. Positiivinen onnistuminen oli myös se, että olin etukäteen valmistellut korot kaikille rasteille, niin itse kilpailussa niiden kanssa ei tullut mitään sekoilua.
Tässä kilpailun matchbookit:
https://docs.google.com/document/d/1OAEQE3YNUxltcHtkygGbOhyF40l-ffmmCNp_-SKAyYs/edit?usp=sharing
https://docs.google.com/document/d/1VnSIaWXV3IxWo3S4ul_VI_8l8oSqGn6HuhN8XJrFg8A/edit?usp=sharing
https://www.youtube.com/watch?v=8KcyOdh516c Tässä Saku Salo-Tuiskun video kilpailuista