PRS:n 3 KULTAISTA SÄÄNTÖÄ

1) Ole nopea mutta älä kiirehdi.

2) Älä ammu huonoon tähtäinkuvaan.

3) Pyri tähystämään jokainen laukaus.

AMMUNTA

PRS on kivääriammuntaa. Hyvä kivääriampuja on hyvä PRS ampuja. Hyvä kivääriampuja ampuu millä tahansa pitkäpiippuisella lingolla hyvin koska hyvä kivääriampuja ymmärtää miten kivääreillä kuuluu ampua. Hyvä kivääriampuja ottaa työkalustaan isällisen otteen, ampuu rauhallisen puristavan laukauksen ja tekee hyvän jälkitähystyksen. 

Ole siis hyvä kivääriampuja.

OIKEAOPPINEN ASENTO JA SEN MERKITYS

PRS-ammunnassa hyvä ampuma-asento on kaikki kaikessa. Ristikon tulee olla maalin päällä, kun laukaus lähtee, muuten laukaus menee ohi. Lajissa pärjää se, joka osaa nopeasti rakentaa hyvän ampuma-asennon ja ampua hyvän laukauksen. Hyvän ampuma-asennon merkitys lajissa korostuu etenkin pitkillä matkoilla. Ammuttaessa yli 300 metrin matkoja ja pieniä maaleja sopivassa tuulessa, voidaan olettaa että ampujan ensimmäisellä kerralla tekemä arvio tuulesta ei välttämättä ole oikea. Tällöin ampujan tulee nähdä tähystää omat laukauksensa, eli nähdä kiikaritähtäimen läpi mihin oma luoti osuu maalissa/maalin ympäristössä, jotta hän osaa tehdä korjauksia omaan tekemiseensä kesken suorituksen. Lyhyen matkan kilpailut isoilla maaleilla antavat helposti väärän kuvan ammunnasta, sillä näissä tilanteissa vaikka asento on ihan paska, koukusta vetämällä osuu peltiin ja tähystämisellä ei ole merkitystä.

KOKO PRS AMMUNTA LAJINA PERUSTUU ERI AMPUMAASENTOJEN HALLITSEMISEEN!!!!!

ESITÄHTÄYS

• Esitähtäyksellä tarkoitetaan aseen suuntaamista maalia kohti mentäessä ampuma-asentoon ennen kiikarin läpi katsomista. Mikäli esitähtäys on ollut hyvä, katsoessaan kiikarin läpi ampuja suoraan näkee maalin ja pienellä asennon säädöllä voidaan ampua hyvä laukaus. Mikäli esitähtäys on huono ja ampuja menee kiikarille ennen kuin ase on oikein suunnattu, maalia ei näy kiikaritähtäimen kuvassa ja sen löytäminen kiikarin läpi tähystämällä on vaikeaa. Asetelma vastaa tilannetta jossa yrität etsiä pihapuussa istuvaa lintua katsomalla pelkästään vessapaperirullan läpi. Tässä tilanteessa usein ampujat pienentävät zoomia ja tällä tavoin yrittävät löytää maalin. Nopeampi tapa kuitenkin olisi nostaa silmä kokonaan pois kiikarilta ja tehdä esitähtäys uudelleen ja vasta sen jälkeen mennä takaisin kiikarille. 

AMPUMA-ASENTOJEN BIOMEKANIIKKAA

• Perusfilosofia ampuma-asentojen rakentamisessa on, että ampuma-asennon ollessa valmis, ristikko pysyy staattisesti paikallaan, tai vaihtoehtoisesti pumppaa rauhallisesti ylös-alas maalin päällä hengityksen rytmissä. Mikäli ristikko heiluu maalin "ympäristössä" ampuma-asento on huono.

• Ampuma-asennot tulee rakentaa yleisesti niin, että aseen rekylöidessä, keho voi päästä tärähtämään hivenen taaksepäin, mutta kaikki mahdollinen rekyylin aiheuttama kiertoliike tulee minimoida ampuma-asennon suunnittelussa ja rakentamisessa.

• Hartialinjan tulee olla kohtisuoraan piippulinjan kanssa. Näin aikaansaadaan hyvä rekyylinhallinta. Mikäli hartialinja ei ole kohtisuoraan vaan on johonkin suuntaan vinossa, kun ase rekylöi, kierähtää ampuma-asento vielä enemmän vinoon. Kun vartalo kierähtää rekyylin voimasta, niin hartiassa kiinni oleva ase myös kierähtää ja tähtäyspiste siirtyy pois maalin päältä. 

• Ampuma-asennossa ampujan tulee hivenen "köyristää" ylläselkäänsä ja viedä molempia olkapäitään eteenpäin. Näin saadaan asekäden puolelle hyvä tuki aseen perälle ja tukikädelle lisää ulottuvuutta. Samalla luodaan usein paine eteenpäin ja nojataan esteeseen. Nojaamalla ja ottamalla esteestä tuki saadaan yksi tukipiste lisää jalkojen lisäksi, mikä luonnollisesti parantaa asennon stabiliteettia.

• Perusasennossa tukikäsi tulee kurkottaa kiikarin etupuolelle ja mahdollisuuksien mukaan puristaa asetta tukipussia vasten. Kyynerpää lukossa. Peukalo osoittaa ampumasuuntaan ja sormet puristavat tukipussista. Mikäli tukikäsi ylettää aseen tukipisteen päälle taikka etupuolelle, kannattaa puristus suunnata alas, mutta mikäli tukikäsi jää aseen tukipisteen ampujan puolelle kannattaa alaspäin painamisen sijaan vetää asetta noin 45 asteen kulmassa itseenpäin ja alas. Mikäli aseen tukki on niin pitkä, että kiikarin etupuolelle kurkottaminen saa hartialinjan kääntymään kieroon, tulee ampujan ottaa tuki lähempää itseään esimerkiksi painamalla asetta kiikarin päältä pussia vasten.

• Asekäsi on aseen kahvalla. Peukalon pitäminen samalla puolella muiden sormien kanssa parantaa käden luonnollista asentoa ja vähentää liipaisuvirhettä. Etusormi menee liipasinkaaren sisäpuolelle VAIN JA AINOASTAAN kun maali on keskellä ristikkoa ja on tarkoitus ampua. Muutoin etusormen paikka on liipasinkaaren ulkopuolella.

• Liipaisu tulee olla tasainen puristus joka yllättää ampujan itsensäkin. Käsi suhteellisen rentona: ei tiukkaa puristusta, mutta ei myöskään aivan velttoa kättä. Tavoitteena on hyvä kontrolli ilman puristamista ja sen aiheuttamaa turhaa tärinää. Mikäli liipaisinta puristaa n-y-t-nyt mentaliteetilla, tulee helposti liipaisuvirhettä kun käden lihakset liian voimakkaasti äkillisesti jännittyvät. Ilmiön saa helposti näkymään kuivaharjoittelussa itse kokeilemalla.

• Hyvässä ampuma-asennossa tähtäinkuva on joko täysin staattisesti paikallaan, tai liikkuu hengityksen tahdissa ylös-alas maalin päällä. Laukaisu tulee ajoittaa hengityssyklin ulospuhalluksen puolivaiheen tienoille. Toinen vaihtoehto on ajoittaa laukaisutapahtuma hengityssyklin ulospuhalluksen loppuun. Hengästyneenä ulospuhalluksen loppu saattaa kuitenkin olla hetki jossa keho tykyttää sykkeen tahdissa voimakkaimmin. Perussääntönä on kuitenkin se että laukaus tapahtuu hengityssyklin ulospuhallusvaiheessa ampujalle itselleen sopivassa kohdassa.

• Ampujan tulee asettaa päänsä aseen tukille ja silmänsä kiikarille aina samalla tavoin. Poski voidaan tukea aseen tukkiin joko perinteisellä tavalla nostamalla poskipakka korkeudelle, jossa poskipään tukemalla poskipakkaan silmä asettuu kiikarille oikein. Toinen tapa on laskea poskipakka niin alas että leukakulma tuetaan poskipakkaan ja tällöin silmä asettuu oikealle korkeudelle. Näistä kahdesta poskipään tuki on varmempi tapa toimia mutta leukakulman käyttäminen on nopeampi. Leukakulmatuen avulla myös omien osumien tähystäminen on helpompaa aseen rekylöimisestä huolimatta. Kun naamaa ei ole tiukasti puristettu tukkiin kiinni, aseen tärähtäminen ei heilauta naamaa->silmää niin ampuja pystyy katsomaan kiikarin läpi vaikka se hieman tärähtäisikin. Leukakulmatuki lisää riskiä väärälle silmän asennolle joka aiheuttaa parallaksivirhettä!!! 

  • Yleisesti aseissa kiikarit ovat säädetty makuuasentoa varten. PRS ammunnassa kuitenkin valtaosa laukauksista ammutaan jostain muusta kuin makuuasennosta. Sovelletuissa asennoissa oikeaoppisesti hartialinja on kohtisuoraan piipun kanssa ja pää kumarrettuna kehyesti eteenpäin aseen tukille. PRS aseessa kiikari tulee olla säädettynä riitävän taakse, jotta ampuja saa pystyasennosta oikeanlaisen tähtäinkuvan. 

• Ampuma-asennossa tähtäyspiste tulee pysyä maalin päällä ennen laukauksen ampumista. Mikäli tilanne on se, että tähtäyspiste vaeltaa maalin sisältä ulkopuolelle ja takaisin, kannattaa asentoa koittaa parantaa ja rakentaa uudelleen ennen laukauksen ampumista. Huojuvasta asennosta ammuttu laukaus on turhaan ammuttu laukaus, koska huonosta asennosta ei nää luotettavasti tähystää omaa osumaa. Tuloksellisesti parempi tapa on käyttää 5sek asennon korjaamiseen ja ampua hyvä laukaus, kuin ampua 2sek ajassa huono laukaus ja käyttää 10sek seuraavaan asentoon siirtymiseen ja koittaa siitä ampua hyvä laukaus. 

• Aseen säädöt tulee asettaa siten, että aseella on mahdollista ampua laukaus makuuasennosta hartialinja kohtisuorassa piippulinjan kanssa, sekä suorana seisten hartialinja kohtisuoraan piippulinjan kanssa. Yleisesti tarkkuuskiväärit säädetään niin, että niillä on hyvä ampua makuu-asennosta. Mikäli kiväärisi on näin säädetty, tähän säätöön verrattuna kiväärin perää kannattaa hieman säätää lyhyemmäksi ja poskipakkaa asettaa matalammalle.

• Ampuma-asennot tulee olla painopisteeltään neutraaleja asentoja, joista voi tarvittaessa lisätä painetta eteenpäin edessä olevaan esteeseen. Neutraalilla painopisteellä ampujan tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän lihasvoimaa asennon ylläpitämiseksi, mikä tarkoittaa mahdollisimman pientä lihasten aiheuttamaa vapinaa. Mikäli este on hyvä, kannattaa siitä ottaa tukea. Mikäli este kuitenkin osoittautuu kiikkeräksi, täytyy ampujan pystyä olemaan asennossa neutraalisti antaen mahdollisimman pieni paine esteelle. 

• Ampuma-asennoissa ääriasentoja kannattaa välttää. Ääriasennossa mennään jonkin nivelen liikkuvuuden rajoille, mikä tarkoittaa tiukkaa jännitystä ja lihasvärinää, jotka vaikeuttavat ammuntaa. Mikäli on riski ääriasennolle, tulee valita toinen tapa ampua, jossa voi olla neutraalimmassa asennossa. 

REKYYLI JA TÄHYSTÄMINEN

• Kun tarkoituksena on rakentaa mahdollisimman hyvää ampuma-asentoa tulee aina pitää mielessä rekyylinhallinta ja oman laukauksen tähystäminen. Omien havaintojen perusteella aseen perän kontrollointi on rekyylinhallinnassa ja tähystämisessä paljon olennaisemmassa osassa kuin aseen kiinnittäminen esimerkiksi käsin painamalla tukipussiin. Kun ase rekylöi, tapahtuu kahta erisuuntaista liikettä: ase liikkuu suoraan taaksepäin ja tämän lisäksi ase kiertyy oman tukipisteensä ympäri. Tukipisteenä useimmassa tapauksessa toimii tukipussi esteellä. Näistä kahdesta kiertyminen vaikeuttaa oman osuman tähystämistä, kun ristikko siirtyy pois maalin päältä. Mikäli ase tulee suorassa linjassa taaksepäin, se ei oikeastaan vaikuta täystämiseen, mikäli silmä pysy auki ja kiikarilla. Aiheesta helppo esimerkki on bipodeilta peräpussin avulla ampuminen vs. esteen päältä ampuminen. Bipodilla ase hieman tärähtää mutta koska se ei juurikaan pääse kiertymään, pysyy tähtäyspiste kivasti maalin päällä, kun taas esteeltä ammuttaessa ase voi päästä kiertymään ja tähtäyspiste vaeltaa pois maalin päältä. Youtubessa on nähtävillä että usea kovan luokan ampuja pitää tukikättään kiikarin päällä ammuttaessa. Kiikarin päältä vetämällä itseä kohti saa lukittua perän paremmin omaa hartiaansa vasten ja saa "tiukemman paketin" ja näin myös perä on paremmassa kontrollissa->tähystäminen onnistuu paremmin.  

• PRS ammunnassa tavoite ei ole osua peltiin. Tavoite on nähdä mihin oma laukaus menee!!!! Mihin kohtaan peltiä laukaus osuu ja tämän informaation hyödyntäminen seuraavan laukauksen ampumiseen. Samat lainalaisuudet pätee myös mökkitikassa. Molemmissa lajeissa tavoite on osua keskelle taulua. Molemmissa lajeissa ensimmäisen suorituksen perusteella tulee tehdä korjauksia, jotta seuraava suoritus olisi lähempänä keskipistettä. Muuten heittäisit mökkitikkaa niin että jokaisella heitolla sillä hetkellä kun tikka irtoaa sormista, laittaisit silmät kiinni ja kaveri vieressä kertoisi sinulle, osuitko tauluun vai et.

• Tällä hetkellä olen kaudella 2024 ampunut noin 1000 kilpailu-laukausta. Kaikki on otettu sekä triggercam, että normaalille videolle ja ammuntaa on anaysoitu. Tulokset ovat yksiselitteiset: mikäli asento on rakennettu kunnolla, niin tähystys onnistuu vaivatta ja mikäli asento on rakennettu huonosti, ristikko tärähtää ja tähystämisessä ei ole toivoakaan.

POIKKEUKSET

• Youtubesta löytyy paljon materiaalia, jossa ameriikan pojat ampuvat free-recoilina, asekäden sormenpäät kahvan etupuolella nyppäisy-liipaisulla. Tämänlainen ampuminen mahdollistaa sen että kehon oma värähtely ei aiheuta tähtäämiseen minkäänlaista heiluntaa ja on tarkempi tapa ampua. Tämä tekniikka kuitenkin vaatii sen, että ase on sellainen että se ei juurikaan rekylöi esim. 6mm br miedolla latauksella, ase painaa +10kg, aseessa on herkistetty liipaisin <500g, tukipussi on hyvä ja ase on erittäin hyvin tasapainossa. Tässä tilanteessa aseella näkee tähystää myös free recoilina luotettavasti. Tämä ei kuitenkaan ole perus ampumatekniikkaa, eikä ole käyttökelpoinen tapa muille kuin hernepyssykalipeereille.

• Mikäli ampuja haluaa oppia ampumaan, siihen on vain yksi tapa: opetella ampumaan ensin kunnollisella olkapäätuella. Mikäli ampuja hallitsee hyvin normaalin ammunnan, voi alkaa harjoitella free recoil tekniikkaa, mikäli edellytykset siihen täyttyvät. Omasta mielestäni aloittelevalle- ja keskitason ampujalle free recoil on täysin kielletty, sillä lajissa pärjääminen perustuu omien osumien tähystämiseen ja mikäli ampuja ei osaa ampua normaalisti ja tähystää, hän ei myöskään taatusti osaa tähystää free recoilia.Ammattilaisten free recoil ammunta pimp my ride rata-aseilla on verrattavissa formulalla ajamiseen. Formulaa ajavat formulakuskit, jotka ovat ajamisen ammattilaisia. Matti meikäläinen ei pääsisi formulalla edes liikkeelle, koska sen ajaminen on teknisesti liian vaikeaa, mutta formulakusti pääsee takuulla lujaa halutessaan matti meikäläisen toyota yariksella. Mikäli haluaa formulakuskiksi, täytyy ensin opetella ajamaan lujaa yariksella, sitten vaihe vaiheelta nopeammalla carting pulkalla ja lopulta oikealla formulalla. 

KESKISYTYTTEINEN VS. 22LR

Ammunnassa on kuitenkin pieniä eroja ammuttaessa keksisytytteisellä vs. pienoiskiväärillä. Keskisytytteisellä focus on nähdä mihin iskemä tulee. Pienoiskiväärillä on kuitenkin myös mahdollista nähdä luoti lennosta, jolla voi tähystää että mihin osumat menee maalissa, joka ei juurikaan indikoi osumia. Pienoiskiväärillä myöskin rekyylinhallinta on paljon pienemmässä roolissa kuin keskisytytteisellä, koska free recoililla ammuttu laukaus on täysin mahdollista tähystää pienoiskiväärillä. 

PERUSASENNOT

• PRS ammunnassa perusasentoja on 6. Näitä kuutta asentoa soveltamalla ampuja pystyy ampumaan käytännössä kaikista mahdollisista tilanteista joita voi tulla vastaan. Tässä on esiteltynä PRS-ammunnan kuusi perusasentoa tärkeysjärjestyksessä.