PRS on suljettu taitolaji, joka on täysin verrattavissa muihin taitolajeihin kuten esimerkiksi golfiin taikka jousiammuntaan. Laji jakautuu muutamaan eri osa-alueeseen: 1) Ampumatekniikka 2) Ballistiikka 3) Kilpailut.
Ballistiikan osa-alue kattaa tässä asiayhteydessä sisä-, sekä ulkoballistiikan, sekä tuulen vaikutuksen arvioinnin. PRS-ammunnassa oman aseen tunteminen on kaikki kaikessa.
Koko ballistiikan tunteminen kannattaa aloittaa siitä, että ampuja opettelee perusteet siitä, mitä patruunapesässä tapahtuu kun iskuri iskeen nallin päähän. Tämän jälkeen pitää opetella mitä tapahtuu sille kuparipuikolle joka nytkähtää hylsyn kaulasta liikkeelle kohti piippua ja että mitä sille tapahtuu matkan aikana piipun suulle. Tämän jälkeen tulee opetella ammunnan ballistiikkaa eli miten se kuparipuikko sitten lentää.
Ampujan tulee tuntea lämpötilan ja ilmanpaineen vaikutus luodin lentorataan. Tämän lisäksi kannattaa erityisesti panostaa tuulen vaikutuksen arvioinnin opetteluun, sillä se tulee arvoon arvaamattomaan kilpailuissa, joissa ammutaan muualla kuin ampumarataolosuhteissa yli 500m matkoille.
Homma lähtee siitä liikkeelle, että ampujalla pitää olla jokin järkevä ballistiikkalaskuri käytössä. Tämän jälkeen pitää tietää luodin ominaisuudet sekä lähtönopeus. HUOM! lähtönopeuden mittaamisessa kannattaa ampua tarpeeksi pitkä yli 10ls sarja, jotta saadaan tarpeeksi kattavaa dataa. Tehdaspaukuissa etenkin tuntuu olevan niin suuri lähtönopeusvaihtelu, että mikäli ammutaan 5 tehdaspaukkua, niistä saatava lähtönopeuden keskiarvo voi olla eri kuin oikea keskiarvo.
Kun tiedetään lähdöt ja tiedetään luodin lentorata tulee kohdistaa ase KUNNOLLA. Ennen kilpailua kohdistettaessa asetta kannattaa ampua jälleen tarpeeksi pitkiä sarjoja, jotta saa todellisen kuvan aseen käyttäytymisestä. Kivääri on ainoastaan hivenen tarkempi haulikko ja tarpeeksi isolla eräkoolla luotien hajontakuvio muodostaa tasaisen ympyrän. Yksittäinen laukaus voi olla mikä tahansa näistä ympyrän muodostavista laukauksista. Eli jos ammut vain kolme laukausta ne voivat olla kaikki "haulikuvion" jostain reunasta. Mikäli tämän havainnon perusteella säädät nollakohdan, voi virhe helposti kostautua pitemmällä matkalla. Ajattelen asian niin että kun kohdistuksessa ampuu 10lks sarjan niin niillä patruunoilla säästää ohilaukauksia pidemmällä matkalla. Itse ammun ennen kilpailua 10lks sarjan jolla säädän nollakohdan ja otan samasta sarjasta lähtönopeudet kyseisille olosuhteille.
Omaan aseen ominaisuuksiin ja ballistiikkaan kannattaa perehtyä erittäin huolellisesti. Työ tulee arvoonsa siinä vaiheessa kun osaat oman aseesi käynnin käytännössä kilometriin asti ja kilpailuissa laskurin antama arvo on vahvistus omalle ajatuksellesi siitä millä korolla tässä täytyy ampua. Ja vice versa eli mikäli osaat omat asiasi, huomaat herkästi, mikäli laskuri antaa virheitä. Tavoite on se että ampuessa omaa koroa eri tarvitsisi jännittää ollenkaan vaan voi huoletta luottaa siihen että valittu arvo on oikea ja kaikki huomio voidaan kiinnittää tuulen arviointiin.
Kannattaa myös kerätä kattavasti dataa joka ampumakerrasta ja käydä ampumassa erilaisia kursseja, joissa pääsee ampumaan pitempää matkaa. Näin saa helpon vahvistuksen oman aseensa käynnille.