"Jos haluat olla oikeasti hyvä, palvo perusasioita" - Nimetön taitoharjoittelun Jedimestari.
Harjoittelu kannattaa suunnitella kuten kaikki muutkin tärkeät asiat elämässä kannattaa suunnitella eli lopputuloksesta käsin. Jotta pystyy hahmottamaan lopputuloksen, täytyy luonnollisesti olla tavoite mielessä.
Tavoite kannattaa olla realistinen, jotta harjoittelu olisi mielekästä eikä päättyisi väistämättä pettymykseen. Hyvä tavoite voisi olla esimerkiksi että: "pystyn kilpailussa x kolmen kuukauden kuluttua ampumaan hyvän perussuorituksen ilman sekoiluja, hallitsen eri ampuma-asennot ja pystyn tähystämään omat laukaukseni ja tekemään korjauksia omien havaintojeni perusteella."
Nyt kun on tavoite selvillä pitää se purkaa pienempiin välimaaleihin ja välitavoitteisiin, joita lähdetään harjoittelemaan kalenterin avustuksella. Kalenteriin pitää asettaa ennen kyseistä päätavoitetta päivämäärä johon mennessä kaikki määritellyt välitavoitteet ovat hallussa. Loppuaika harjoittelukauden jälkeen ennen kilpailua tulee käyttää tuntuman ylläpitoon ja herkkyyden hakemiseen.
Aika nykyhetkestä tuohon viimeiseen välimaaliin tulee taas jakaa pienempiin blokkeihin joihin suunnitellaan oppimistavoitteet ja mitä sillä aikavälillä tulee harjoitella, miten oppimista mitataan ja mitkä ovat oppimisen tavoitteet.
Tämän jälkeen alkaa lajin pureskelu pala palata suunnitelman mukaan yksi aihe kerrallaan oppimista tarkasti seuraten.
Harjoittelussa on tärkeää suunnitella mitä tekee, mitata omaa edistymistä ja pitää harjoituksen palautelooppi mahdollisimman lyhyenä. Vastetta, jonka harjoitus aina antaa, pitää mitata objektiivisesti ja vasteen perusteella tulee tehdä korjauksia ja muutoksia harjoitteluun jatkuvasti, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta.
Harjoittelussa kannattaa myös suosia volyymia. Kannattaa harjoitella paljon. Jos vaihtoehtona on ampua paljon pienoiskiväärillä tai vähän oikealla kiväärillä, kannattaa ampua paljon pienoiskiväärillä.
Oikea taito on sitä että pystyy tekemään monimutkaisia suorituksia mielensä alitajunnan voimalla nopeasti juurikaan asiaa miettimättä. Kansanläheinen esimerkki: Kun suomen jääkiekkomaajoukkueen maalivahti torjuu viivasta 130 km/h tulevaa vihaisen kanadalaisen lämäriä, niin pitääkö hän vain katseen kiekossa ja automaattisesti torjuu laukauksen? vai miettiikö hän mielessään, että mitenkäpäin tämä räpylä kuuluu tähän kiekon eteen laittaa? PRS laji toimii vastaavalla tavalla. Luulen että Austin Orgainin kaltaisilla lajin mestareilla hyvä puristava liipaisu uloshengityksen oikeassa vaiheessa tulee jo melko automaattisesti. Samaan tulisi jokaisen itsensä tosissaan ottavan ampujan pyrkiä.
Maaleista sen verran, että kannattaa harjoitella pieniin maaleihin. Aim small miss small toimii myös käytännössä. Sitä mukaa kun taito kehittyy, niin täytyy pellin kokoa pienentää.
Tärkeää on kuitenkin, että harjoittelu antaa oikean vasteen, eli ase ei saa olla osumisessa rajoittavana tekijänä.
Esimerkiksi mikäli ampuu harjoituksia pienoiskiväärillä, jonka käynti on 100m:lle 5cm, niin kannattaa ampua hieman yli 5cm kokoista maalia. Mikäli ampuu 5cm aseella 3cm maalia, niin täydellisellä laukauksella ei välttämättä tule osumaa ja harjoitus ei anna oikeanlaista vastetta. Vastaava ajattelu toimii kiväärillä. Mikäli aseesi käy 10cm kasaa 300M:iin, ei ole mielekästä ampua 5cm maaleja harjoituksissa.
Mikäli harjoittelussa haluaa harjoitella oikein pienien maalien ampumista, kannattaa asia ratkaista tuomalla maalit rohkeasti lähemmäs. Moni pienoiskivääri käy 50m:lle noin sentin kasaa. Pienoiskiväärille voi tehdä 1,5cm kokoiset pellit ja asettaa ne 50m:n päähän. Maalin koko 0.3mrad ja alkaa olla sopivasti haastetta. Sama toimii kiväärillä eli mikäli sinulla on alle moa:a käyvä kivääri, niin ammu 3cm peltiä 100 metriin, niin alkaa olemaan haastetta ja aseen rajoitukset eivät tule vastaan.
Oma filosofiani mukaan harjoittelun voi jakaa kolmeen vaiheeseen taitotasosta riippuen:
Vaiheessa opetellaan perus ampuma-asentoja ja ammutaan isoja peltimaaleja. Halutaan saada osumia ja peltimaaleihin ampuminen on tärkeää, sillä ne antavat välittömän palautteen suorituksesta.
Vaiheessa pienennetään maaleja aina 1MOA:n kokoisiksi asti. Tässä vaiheessa kehitetään asentoja ja tarkkutta. Ammutaan silti peltimaaleja, koska välitön palaute suorituksesta on tärkeä.
Vaiheessa aletaan olla ammattilaisia ammunnassa. Tässä vaiheessa tähtäyspisteenä on yksi piste paperissa.. Ammutaan tuloksia paperiin kelloa vastaan ja paperi kertoo millimetrin tarkkuudella palautteen. Tässä vaiheessa ampuja on erittäin pätevä kivääriampuja ja hänellä on kattava käsitys omasta osaamisestaan. Tämä on vaihe, jossa harjoituksissa pitää käyttää alle 1MOA:n maaleja jotta niistä tulisi mielekkäitä.
Ihmisen mieli toimii niin, että aikaisemmin opittujen ja hyvin hallittujen asioiden käyttäminen vaatii vähän vaivaa ja on nopeaa, sekä taloudellista. Esimerkkinä voidaan käyttää pyöräilyä. Moniko tekee aktiivista ajatustyötä pyörällä ajaessaan vai onnistuuko se kuin itsestään? Päinvastainen esimerkki voi olla vieraan soittimen soittaminen, mikä vaatii aktiivista aivotyötä ja ponnistelua.
Ihminen oppii taitoja ja opittuja taitoja ihminen voi käyttää alitajuntansa voimalla nostamatta niitä tietoiseen mieleensä ollenkaan. Tietoinen ajattelu tekee tekemisestä hidasta ja kömpelöä. Oma tapani ajatella on että lajitaitoja tulee harjoitella niin paljon, että ne tulevat automaationa, eikä perusteisiin tarvitse enää kilpailussa kiinnittää huomiota. Kun lajitaidot hallitsee hyvin, ase asettuu aina samalla tavalla pussille, pää menee automaattisesti aina samaan kohtaan, asento tulee luonnollisesti oikein, laukaisu lähtee aina tietyssä hengityksen vaiheessa ja aina kun ristikko on hyvin maalin päällä.
Mikäli ampujan taso on riittävän hyvä vapauttaa se aivokapasiteettia keskittyä kilpailutilanteessa ratkaiseviin tekijöihin kuten tuulen arviointiin ja omien osumien tähystämiseen. Mikäli perusteet eivät ole tarpeeksi hyvin hallussa, ampuja joutuu kuluttamaan ajattelukapasiteettiaan kesken suorituksen esimerkiksi asennon rakentamiseen taikka maalin löytämiseen, jolloin ei välttämättä riitä tarpeeksi keskittymistä tuloksen kannalta kriittisiin asioihin kuten tuulen arviointiin taikka omien osumien tähystämiseen.